Köyhäilyä kreikkalaisittain

Voi sinua, valkokaali, miten oletkin tuommoinen kalpeanvihreä rumilus? Kuinka muistutatkin niin paljon munapäistä avaruusoliota? On niin somaa, kun sinä ja ystäväsi kökötätte kaupan heviosaston kingeinä pyramidin muotoisissa kasoissa. Tarjoatte idän eksotiikkaa ja silmäniloa kaikille epätoivoisille kotirouville, jotka sahaavat heviosastostoa ristiin rastiin, yrittäen kuumeisesti miettiä, mitä tänään syötäisiin. Miksi kukaan haluaa maksaa monta sataa euroa siitä, että pääsee Egyptiin pyramideja töllistelemään, kun pyramidien makuun pääsee ihan lähimarketissakin? Vielä kun saataisiin kamelikyyti kassalle, niin voi pojat, jo olisi lomatunnelma kohdallaan.

Voi kaali, miksi olet niin mauton vihannes ja epämiellyttävän tuntuinen suussa? Et ole oikein mitään, et kova etkä pehmeä, vaan sellainen nihkeän natkuva. Siltikin olet aika ainutlaatuinen kaikessa monikäyttöisyydessäsi. Kun valo vähenee ja ilta pimenee, sinusta tulee onneton ja haluat kääriä syliisi jotain. Tehdään siis kaalikääryleitä. Ensipakkasen puremia poskia ilahduttaa pehmoinen kaalilaatikko, jota mussuttaessa huolet väistyvät. Tuo rakastettavan riittoisa kaalilaatikko, elinikäinen ystävä, joka tervehtii jääkaapista aina vaan. Paino-ongelmaisillekin sinä tarjoat huolenpitoa: mitä olisikaan kaalidieetti ilman kaalia? Olet myös aina valmis nousemaan sohvalta ja ryhtymään kaalijumppaan, jossa tanssitaan sumbaa tai sambaa nelikiloiset kaalinpäät kainalossa.

Rakkaat kaalit, kuulen kyllä teidän kutsunne, vaikka teeskentelenkin vaikeasti tavoiteltavaa. Kuulen kuiskauksenne: Täällä me kalvakat poloiset vartumme, ahtaissa laareissa, että joku hyväsydäminen immeinen tulisi ja antaisi meille hyvän kodin. Luvataan olla riittoisia ja halpoja ja tuoksua hyvälle, jotta naapuritkin tulevat kateellisiksi, kun taas niillä syödään sitä kaalia. Ota ja tartu minuun ja maksa minusta kassalla muutama sentti. Sujauta minut käsilaukkuusi ja vie kotiisi. Meistä tulee vielä onnelliset yhdessä.

LAHANORIZO (tuttavallisemmin kaalia ja riisiä)
noin neljälle
tätä ohjetta mukaillen

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
puolikas pienehkö kaali (n. 500-600 grammaa) hienonnettuna
3 tomaattia pieninä kuutioina
n. 6 dl vettä
2 dl riisiä (itse laitoin risottoriisiä)
suolaa ja pippuria maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

1. Kuumenna öljy ja lisää pannulle sipulit. Kuullota ne ja lisää kaali. Paista, kunnes kaali on pehmentynyt aika mukavasti. Itse en malttanut paistella kaaleja tarpeeksi kauan, ja kun olin myös pilkkonut kaalin laiskuuttani liian isoiksi paloiksi, kaali jäi natkuvaksi. Ei hyvä. Kaalin saa siis hienontaa aika hienoksi ja kypsentää aika pehmeäksi, ellei sitten tykkää natkuvasta kaalista.

2. Lisää tomaatit ja vesi ja kiehauta. Lisää riisi, suola ja pippuri ja sekoita hyvin. Hauduttele kannen alla keskilämmöllä, kunnes riisi on kypsää, noin 15-20 minuuttia. Sekoittele silloin tällöin ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Mausta lopuksi makusi mukaan sitruunamehulla.

Söin tätä ensin - aitoon kreikkalaiseen tapaan - tulisen intialaisen mangopikkelssin kanssa. Sitten söin tätä fetan kanssa ja sitten vielä raejuuston kanssa. En oikein osaa sanoa, mikä oli tämän kanssa parasta. Jotakin jäin kyllä kaipaamaan. Ehkä thaimaalaista chilikastiketta?

Turkkilaiset linssipyörykät

Nämä linssipyörykät herättivät kiinnostukseni erilaisuudellaan, sillä pyöryköitä ei kypsennetä mitenkään. Tietenkin linssit ja bulgur keitetään ja sipulikin kuullotetaan ennen pullien muotoilua, mutta valmiita pyöryköitä ei enää käytetä uunissa. Näitä palluroita syödään ilmeisesti yleensä meze-pöydän osana (joko pallo- tai pötkylämuodossa), mutta kyllä nämä sopivat minusta ihan hyvin pääruoaksikin. Tungin näitä myös leivän väliin, ja pyöryköillä oli sielläkin oikein kotoisa olo. Pihvimuotoisina pyörykät olisivat saattaneet sujahtaa leivän väliin vieläkin sutjakammin. :-)

MERCIMEK KÖFTESI, Linssipyörykät punaisista linsseistä
22-24 pyörykkää
Ohje hieman mukailtuna BBC Foodilta

2 dl punaisia linssejä
2 dl bulguria
hieman öljyä
1 pienehkö sipuli hienonnettuna
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
pari kevätsipulia hienonnettuna
(yrttejä ja muita mausteita maun mukaan)
(tarjoiluun salaattia ja sitruunamehua)

1. Huuhtele linssit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä (4 dl) kymmenisen minuuttia. Laita linssit kulhoon odottamaan. Kiehauta taas neljän desilitran verran vettä, mausta se suolalla ja keitä bulgureja kahdeksisen minuuttia, kunnes bulgur on pehmeää ja kaikki vesi on imeytynyt bulguriin. (Linssit ja bulgurit voisi tietysti keittää yhdessäkin, mutta minä olin vähän epävarma keittoajoista, ja kypsensin siksi molemmat erikseen.) Laita bulguritkin kulhoon.

2. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja kuullota sipuli. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja jatka kypsennystä vielä hetki.

3. Sekoita sipuli-tomaattipyreeseos linssien ja bulgurin joukkoon. Sekoita joukoon myös suola, juustokumina, paprikajauhe sekä kevätsipulit. Anna seoksen jäähtyä ja muotoile seoksesta kostutetuin käsin pallukoita.

Purista pyöryköiden päälle ennen tarjoamista sitruunamehua ja tarjoa pyörykät suolapalana salaantinlehtien päältä tai salaatinlehtiin käärittyinä.

Maku oli minusta aika mieto, ja siksi ripottelin päälle vielä vähän chilihiutaleita. Hyviä olivat!

Bataatti-porkkana-pinaattirisotto

Mies toi viimeksi Suomessa käydessään mukanaan hirveän kasan risottoriisiä, joten meillä on syöty viime aikoina yllättäen aika usein risottoa. Välistä tuntuu, että uudet ideat alkavat loppua, ja silloin kaivetaan tietysti esiin vanhat ja hyväksi havaitut.

Tällä kertaa varioin risotossani Gordon-sedän kurpitsarisottoa, johon tuli (talvi)kurpitsaa kahdessa eri muodossa, soseutettuna ja paahdettuna. Säilytin tässä risotossa idean soseutetusta ja paahdetusta kasviksesta, mutta vaihdoin talvikurpitsan bataattiin ja porkkanaan. Bataatti tuli risottoon siis keitettynä ja soseutettuna; porkkana paahdettuna.

Se, mitä en ihan huomioinut reseptiä suunnitellessani, oli vihannesten erilainen tärkkelyspitoisuus. Bataattihan on paljon tärkkelyspitoisempaa kuin talvikurpitsa, mistä johtuen bataattisosekin on paljon paksumpaa ja "jauhoisempaa" kuin talvikurpitsasose. Tämä taas puolestaan aiheutti sen, että risotosta tuli jäähtyessään tiivis köntti, jota olisi voinut käyttää vaikkapa muurauslaastina. :-) Toisaalta risotto kuuluukin syödä heti valmistuttuaan, ja silloin risoton rakenne olikin mukava ja sopiva, sellainen ruokaisan täyteläinen.

Näin muuten jossakin MasterChefin jaksossa mielenkiintoisen vinkin, jolla risotosta saadaan entistäkin samettisempi hyödyntämällä riisin omia sakeuttavia ominaisuuksia. Risottoa varten keitetään vedessä, erillisessä kattilassa, muutama ruokalusikallinen riisiä, ja riisi keitetään tarkoituksella ylikypsäksi. Tämän jälkeen riisit siivilöidään pois ja riisin tärkkelyspitoinen keittovesi (johon on siis keittämisen aikana irronnut riisin tärkkelystä) otetaan talteen. Tätä keittolientä käytetään sitten varsinaisessa risotossa liemenä, jolloin risottoon tulee varsinaisen risottoriisin tärkkelyksen lisäksi vielä ekstra-annos tärkkelystä ja pehmeyttä liemestä.

Tämänkertainen risottoni on taas (ruokavaliosyistä) hyvin yksinkertaisista aineksista kyhätty, enkä laittanut siihen edes pippuria. Silti risotosta tuli tosi hyvää. Pieni annos mustapippuria sopisi risottoon kuitenkin hyvin, samoin kuten voinokare loppusilaukseksi. Juustoa en välttämättä kuitenkaan lisäisi, koska risotto on itsessään aika tukuisaa. Bataatti on Intiassa jotain kummallista kalvakkaa vaaleankeltaista lajiketta, ja siksi risoton värikin on kellertävä eikä punertava.

BATAATTI-PORKKANA-PINAATTIRISOTTO

1 bataatti
2 (pienehköä) porkkanaa
öljyä ja voita (ehkä joku ruokalusikallinen molempia)
1 isohko sipuli tai muutama salottisipuli hienonnettuna
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 dl risottoriisiä
kuumaa (kana)lientä
kourallinen hienonnettua pinaattia
suolaa, pippuria
(kuivattua) timjamia
(muita yrttejä)

VALMISTUS

1. Kuori ja paloittele bataatti samankokoisiksi paloiksi. Keitä palaset suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Siivilöi vesi pois ja soseuta bataatti esim. blenderillä tasaiseksi soseeksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä.

2. Kuori ja kuutioi porkkanat pienehköiksi kuutioiksi. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja paahda porkkanoita, kunnes ne ovat suhteellisen pehmeitä ja ne ovat saaneet hieman väriä. Ripottele jossakin vaiheessa päälle hieman timjamia. Laita porkkanakuutiot sivuun odottelemaan.

3. Kuumenna liemi erillisessä kattilassa. En osaa sanoa liemen määrää ihan tarkkaan, koska en mitannut sitä, mutta lientä saa olla ainakin 1 litra.

4. Kuumenna öljyä ja voita isohkolla pannulla tai kattilassa ja lisää sipuli sekä valkosipuli. Anna sipuleiden kuullottua ja lisää riisit. Kääntele riisejä muutaman minuutin ajan, kunnes riisinjyvät ovat muuttuneet lähes läpinäkyviksi.

5. Lisää kuumaa lientä vähän kerrassaan, ja anna edellisen liemen lähes imeytyä, ennen kuin lisäät uuden satsin. Keittele risottoa melko alhaisella lämmöllä, aina silloin tällöin sekoitellen. Huolehdi siitä, että lisättävä liemi on koko ajan kuumaa.

6. Lisää loppuvaiheessa hienonnettu pinaatti, bataattisose ja porkkanakuutiot ja mausta suolalla (ja pippurilla) sekä halutessasi yrteillä.

Gordon-sedän kurpitsarisotto

Ilahduin kovasti, kun meidän lähimarkettiin oli ilmestynyt talvikurpitsaa (butternut squash). En ole aiemmin kyseistä vihannesta ostanut, koska en ole ikinä semmoista kaupoissa tavannut, mutta nyt oli ihan pakko ostaa yksi, kun se kerran oikein oli tyrkyllä. En muuten ole ikinä ostanut "tavallista" kurpitsaakaan, koska pieneen talouteen hirvittää ostaa mitään omaa päätäni suurempaa.

Hataran muistikuvan mukaan digiboksimme uumenissa oli yksi Gordon Ramsayn The F Wordin jakso, jossa Gordon teki houkuttelevan kuuloista kurpitsarisottoa. Muistelin (väärin), että Gordonin käyttämä kurpitsa olisi ollut talvikurpitsaa eikä sitä isoa kurpitsaa, mutta lopulta arvelin, että talvikurpitsakin sopisi risottoon oikein hyvin.

Gordonin The F Word alkaa näköjään tulla Suomessakin, Subilla marraskuun 1:sestä alkaen, nimellä Gordon Ramsay - pannu kuumana. Subilla näytetään sarjasta viimeisin eli neljäs tuotantokausi.

En ole ihan varma butternut squashin virallisesta suomenkielisestä nimestä, koska esimerkiksi Ravintolasanasto-kirjassa se on käännetty 'voipähkinäkurpitsaksi'. En kuitenkaan löytänyt googlettamalla yhtään sivua voipähkinäkurpitsa-haulla (ja Googlehan tietää kaiken!), joten ehkä talvikurpitsa sitten on butternut squashin virallinen suomenkielinen nimi?

Tämä risotto oli juuri niin mahtavaa kuin olin aavistellutkin, vaikka hieman terveellistinkin risottoa (jätin pois voin ja juuston) ja oioin ohjetta muutenkin (en lisännyt lopuksi salviaa enkä salviavoita). Nämä kaikki lisäämällä risotosta saisi varmasti luksusversion. Risoton ideana on se, että siihen tulee kurpitsaa kahdessa muodossa, sekä soseena että paahdettuna. Sose tekee risotosta samettisen pehmeän; paahdetut palaset taas tuovat ruokaan mukavasti rakennetta.

Ostamani talvikurpitsa (kuvassa) oli noin kilon painoinen, ja käytin tähän kahden hengen risottoon siitä puolet, koska halusin säästää toisen puolikkaan myöhempää käyttöä varten (tai sitten lahtaan sillä banaanikärpäsiä). Gordon ei kertonut kurpitsan, kuten ei muidenkaan ainesten, määriä, joten olen vetäissyt ne hatusta. Sosetta minulla oli noin 1 ½ dl, mutta sitä olisi mielestäni saanut olla enemmänkin, vaikka risotto oli tuollakin määrällä aivan ihanaa.

Kurpitsarisottoa siitä päätä suuremmasta kurpitsasta on tehty ainakin Sillä Sipuli -blogissa ja Mustapippurissa. Kalkkunalla ryyditetty versio löytyy Maku-lehdestä.

KURPITSARISOTTO TALVIKURPITSASTA
Gordon Ramsay: The F Word, kausi 1, jakso 2 (hieman mukailtu ohje)
näillä määrillä kahdelle isosti

Kurpitsasose
hieman öljyä
hieman voita
n. 250 g kurpitsaa paloiteltuna

Paahdetut kurpitsat
hieman öljyä
hieman voita
pari timjaminoksaa
n. 250 g kurpitsaa melko pieneksi kuutioituna

Risotto
hieman öljyä
2 pientä salottisipulia hienonnettuna
2 dl risottoriisiä
6 - 7 dl kuumaa (kana)lientä
parmesaania raastettuna
kourallinen rucolaa karkeasti pilkottuna
suolaa, mustapippuria
voita
parmesaanilastuja
(viimeistelyyn salvianlehtiä ja salviavoita)

VALMISTUS

Kurpitsasose

1. Kuumenna öljy ja sulata voi pannulla ja lisää kurpitsapalat. Jos haluat hienostella, tee kuten Gordon ja peitä pannu löyhästi foliolla niin, että höyry pääsee pannun reunoilta ulos. Jos peittää pannun kannella, kurpitsa vesittyy; foliolla peitettynä kurpitsan maku tiivistyy.

2. Kun kurpitsat ovat pehmeitä (ehkä noin 10 minuutin päästä), kaada kurpitsat ja pannulla olevat nesteet blenderiin ja soseuta. Laita sose sivuun odottamaan.

Paahdetut kurpitsat

1. Kuumenna öljy ja sulata voi pannulla ja lisää kurpitsakuutiot sekä timjaminoksat. Paistele kurpitsaa välillä sekoitellen, kunnes palat ovat saaneet hieman väriä ja ne ovat pehmeitä (noin 10 minuuttia). Siirrä ne sivuun odottamaan.

Risotto

1. Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja freesaa niitä hetki. Lisää riisi ja kääntele sitä pannulla muutaman minuutin ajan. Lisää pieni osa liemestä, kääntele ja kun liemi on imeytynyt riisiin, lisää taas osa liemestä. Toista tätä, kunnes riisi alkaa olla kypsää, mutta napakkaa.

2. Lisää joukkoon kurpitsasose, sekoita ja kuumenna. Lisää paahdetut kurpitsakuutiot, raastettu parmesaani, rucola ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele lopuksi mukaan voi. Viimeistele parmesaanilastuilla ja halutessasi myös salviasysteemeillä.

Tästä piti tulla paella...

...mutta tulikin vissiin joku risotto. Kävi nimittäin niin, että kaupoista ei löytynyt oikein mitään, mitä niistä läksin etsimään (mereneläviä, sahramia ja paellariisiä). Mereneläviä olin aiemminkin nähnyt myytävän parissa suuressa marketissa, ja sahramiakin luulisi tästä maasta löytyvän, joten ihan utopistisin toivein en kauppareissulle lähtenyt. Riisin suhteen olin kyllä jo valmiiksi skeptinen, sillä mitään oikeaa paellariisiä en edes olettanut löytäväni. Totta puhuen en edes tiedä, mitä riisiä oikeaoppiseen paellaan kuuluisi laittaa (osaako joku kertoa?), mutta tuskin ainakaan mitään basmatiriisiä!

Lihan ostaminenkin omin nokkineni on minulle täällä vieläkin aikamoinen seikkailu. Hyderabadissa saa muutamasta isommasta supermarketista valmiiksi paloiteltuja ja pakattuja lihoja - broileria, lammasta, nautaa, maksaa jne. - mutta paikalliset ihmiset ostavat lihansa tavallisimmin pienistä lihamyymälöistä, jollaisessa minäkin olen anoppilan autokuskin kanssa piipahtanut. Yksinäni en kuitenkaan uskalla mennä ostamaan lihatuotteita näistä kojuista, varsinkaan kun en niitä ennalta tunne.

Tämäntyyppisiä kana- ja lihamyymälöitä näkee paljon. Tarkkasilmäiset huomaavat tiskillä kokonaisen kanan! Ukkeli repesi nauruun, kun näki tämän kuvan: "chekan center, hohohoo!!"

Anopin mukaan valmiiksi pakattuja lihatuotteita ei saa täällä missään nimessä ostaa, koska pakatut lihat eivät ole tuoreita, eikä niistä tiedä, missä lämpötiloissa ne oikein ovat olleet. Tässä sähkökatkosten luvatussa maassa anopin syy on ihan hyväksyttävä, mutta minulle kuitenkin on tutumpaa mennä johonkin markettiin ja poimia sieltä kärryyn paketillinen jotakin. Ajelin siis kaupungin toiselle laidalle Spariin ja ostin sieltä broileria ja chorizo-makkaraa.

Paluumatka venähti yllättävän pitkäksi, koska piti vielä käydä toisessa marketissa etsimässä puuttuvia tuotteita ja sitten - tämä on tärkeää! - piti vielä käydä parissa vaatekaupassa. Unohduin vaaterekkien ja sovituskoppien välimaastoon pidemmäksi ajaksi kuin laki sallii, vaikka takaraivossa jyskytti koko ajan ajatus, että siellä ne kanat nyt hikoilevat auringonpaisteisessa autossa, kun ulkona on lämmintä melkein 40 astetta. Mitenkäs se kylmäketju oikein menikään...? Täällä on kyllä sata kertaa helpompi olla kasvissyöjä!

Houkuttaako?

Sahramia ja mereneläviä ei löytynyt toisesta marketistakaan, ja riisiksikin valikoitu risottolaatu arborio, kun muutakaan riisiä ei ollut tarjolla. En tiedä, olinko liikkeellä väärään aikaan, vääränä päivänä, vääränä vuodenaikana vai mitä, kun tuoreita katkarapuja ei kaupoissa ollut. Kauppojen valikoima Intiassa on yleensäkin aina vähän ennalta arvaamaton, eikä kauppoihin kävellä noin vain valmiin listan kanssa olettaen, että kauppakassista löytyvät kaikki ostoslistalla olleet tuotteet. Mutta ainakin täällä oppii soveltamaan ruoanlaitossa - ja yleensä elämässä muutenkin!

KANATSYDEEMI
ainaskin neljälle

n. ½ kg broileria paloina (luita saapi olla mukana)
5 - 6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
pari porkkanaa paloiteltuna
1 paprika paloiteltuna
kurkumaa (= köyhän miehen sahramia)
paprikajauhetta melko reilusti
5 dl riisiä (mun digitaalivaaka oli hajonnut rahdissa, joten en voinut punnita, byääh!)
3 tomaattia paloiteltuna
suolaa
mustapippuria
1 - 1 ½ litraa kanalientä (en mitannut)
n. 100 g chorizoa paloiteltuna
päälle persiljaa

VALMISTUS

1. Huuhtele broileri ja kuivaa se. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja ruskista broilereita hetki. Laita palat sivuun odottamaan.

2. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää valkosipuli ja sipuli. Freesaile niitä hetkinen ja lisää porkkana ja paprika. Paista, kunnes vihannekset ovat hieman pehmentyneet, ja lisää kurkuma ja paprikajauhe. Sekoittele hyvin ja hetkisen päästä lisää broilerit. Paista tovi.

3. Kääntele joukkoon riisi ja kuullota riisiä muutama minuutti. Lisää tomaatit, suola ja mustapippuri sekä suurin osa liemestä. Hauduttele kannen alla, kunnes riisi on melkein kypsää ja lisää joukkoon chorizo (raaka chorizo lisätään tietysti aiemmin; omani oli kuivattua). Hauduta kypsäksi, tarkista maku ja koristele persiljalla.

Jotakin mezen tapaista

Löysin koneeltani tämän ennen lähtöä kokkaamani niin sanotun mezeaterian, jonka olin kätevästi jo unohtanut. Ateriaa meidän kanssa jakamassa oli ruokavieras, joka ei kauheasti mausteisia ruokia harrasta. Edellisellä kerralla, kun samainen kaveri oli meillä ruokakyläilemässä, en tätä tiennyt, vaan tein hänelle intialaista ruokaa. Vaikka laitoin kaikkiin ruokiin chiliä paljon vähemmän kuin tavallisesti, chilin määrä oli kaverille vieläkin liikaa, sillä hiki vaan valui hänen otsaltaan, kun hän söi. Minua olisi naurattanut, ellei olisi nolottanut niin kauheasti. Onko olemassa mitään nolompaa kuin katsella, kuinka joku kärsii syödessään tekemääni ruokaa!

Vahingosta viisastuneena en tällä kerralla tehnyt intialaista ruokaa, vaan pysyttelin selkeissä ja raikkaissa mauissa. Ateria onnistui oikein hyvin, ja vieraallakin säilyi otsa kuivana!

Nämä kaikki ohjeet on otettu joskus jostakin, mutta minulla ei kyllä enää ole harmainta hajua niiden alkuperästä, sillä ohjeet on raapustettu paperilappusille, jotka ovat pyörineet laatikossa vuosia. Ainoastaan tuon piiraan ohjeen alkuperästä tiedän sen verran, että se on joskus saatu koulusta.

FETA-PINAATTIPIIRAS

Tätä piirasta teen aina silloin, kun haluan suolaisen piiraan, joka onnistuu takuuvarmasti. Jostakin ihmeen syystä tämä nimittäin onnistuu aina täydellisesti! Pohjasta tulee ihanan murea, pinnasta nätti ja mausta todella hyvä. Minulla on kotona semmoinen hauska minikokoinen irtopohjavuoka, joka on noin puolet normaalikokoisesta kakkuvuoasta, ja teenkin yleensä tämän piiraan sillä. Täytteen määriä en yleensä itse mittaile, vaan laitan ne ihan silmämääräisesti. Olen laittanut sulkuihin ohjeen alkuperäiset määrät normaalikokoiselle vuoalle; nuo ensiksi antamani määrät ovat puolikkaalle vuoalle.

Pohja
65 g voita tai margariinia (125 g)
90 g vehnäjauhoja (175 g)
ripaus suolaa (½ tl)
1 rkl kylmää vettä (1/4 dl)

Täyte
fetajuustoa (150 g)
ryöpättyä pinaattia (150 g) - purista vesi hyvin pois ja hienonna pinaatti melko hienoksi
freesattua, hienonnettua, sipulia (100 g)
kirveliä, mustapippuria
1 dl kevytkermaa (2 dl)
1 ½ munaa (3)

VALMISTUS

1. Valmista pohja. Nypi rasva, vehnäjauhot ja suola ryynimäiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Valmista taikina, tee siitä pallo ja pane se kelmuun käärittynä tunniksi kylmään ennen varsinaista valmistusta. Voitele vuoka ja painele taikina piirasvuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille noin kolme neljäsosaa vuoan korkeudesta tai kauli taikina ja nosta se kaulimen avulla vuokaan. En tiedä, tarvitsisiko tätä pohjaa esipaistaa, mutta minä olen yleensä tehnyt niin. Levitä siis pohjan päälle melko tiiviisti folio ja levitä folion päälle painoksi esimerkiksi herneitä, papuja, riisiä tai merisuolaa, ja paista noin 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Poista romut piirakan päältä.

2. Levitä piirasvuokaan esipaistetun taikinan päälle hyvin valutetut fetajuustokuutiot, pinaatti ja sipuli. Ripottele päälle mustapippuria ja kirveliä. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita niiden joukkoon kerma. Kaada seos vuokaan ja paista piirasta 200 asteessa noin 45 - 55 minuuttia.

KEFTEDES - Lihapullat kreikkalaiseen tyyliin

3 viipaletta vähän kuivahtanutta vaaleaa leipää
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 400 g (lampaan) jauhelihaa
1 kananmuna
1 - 2 tl kuivattua minttua tai pari rkl tuoretta hienonnettuna
1 - 2 tl oreganoa
reilusti lehtipersiljaa hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

vehnäjauhoja pallojen kierittelyyn
öljyä paistamiseen

VALMISTUS

1. Laita leipäviipaleet likoamaan veteen. Liota leipäviipaleita noin 10 minuuttia, puristele vesi pois ja laita leivät kulhoon.

2. Freesaa sipuleita pannulla ja lisää nekin kulhoon. Laita kulhoon myös kaikki muut taikinan ainekset ja sekoita huolellisesti. Paista mieluusti ennen pallojen pyörittelyä koekakkara ja tarkista maut.

3. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pienehköjä palloja ja kierittele pallot vehnäjauhoissa. Paista lihapullia öljyssä pannulla, kunnes ne ovat kypsiä. Näiden pallojen paistamisessa ei oikein voi säästellä öljyä, koska muuten pallot jäävät aika ankean värisiksi.

COUSCOUS-TABBOULEH

Tabbouleh valmistettaisiin oikeaoppisesti kai bulgurista, mutta minä en jostakin syystä ole bulguriin kauheasti tykästynyt, ja siksi käytänkin sen tilalla couscousia.

2 - 3 dl couscousia
n. 10 cm:n pätkä kurkkua pieniksi paloiksi kuutioituna
1 tomaatti pieniksi paloiksi kuutioituna
1 - 2 salottisipulia hienonnettuna (tai punasipulia tms.)
reilusti tuoretta minttua hienonnettuna
reilusti tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
2 - 3 rkl oliiviöljyä
sitruunamehua maun mukaan
suolaa ja mustapippuria

1. Valmista couscous paketin ohjeen mukaan.

2. Sekoita couscous ja muut aineet keskenään ja tarkista maku.

PATATA SALATA - Perunasalaatti

Tykkään tarjota tämän salaatin vielä vähän lämpimänä, jolloin salaatti toimii sekä salaattina että perunalisukkeena. Salaatin voi ihan yhtä hyvin tarjota kylmänäkin.

n. ½ kg perunoita
1 isohko punasipuli ohuina suikaleina
runsaasti lehtipersiljaa hienonnettuna
oliiviöljyä maun mukaan
suolaa ja mustapippuria

1. Keitä perunat napakan kypsiksi, anna niiden jäähtyä hieman, kuori ja kuutioi ne. Sekoita kaikki muut salaatin ainekset perunoiden joukkoon ja tarkista maku.

Näiden ruokien lisäksi meillä oli vielä leipää, tsatsikia ja muistaakseni oli vielä jotain muutakin, mutta en nyt muista mitä se oli.

Askeetin risotto

Joskus ruokaa ei viitsi miettiä yhtään aikaisemmin kuin vasta sitten, kun sitä on aivan pakko ruveta laittamaan. Sitten availlaan epätoivoisena jääkaapin ja mahdollisesti muidenkin kaappien (ei kuitenkaan kenkäkomeron) ovia ja tutkitaan, mitä kaapeista mahtaisi löytyä. Löytyneistä aineksista sitten kyhätään kokoon jonkunlainen ruoka, joka huonoimmassa tapauksessa täyttää vatsan ja parhaimmassa täyttää vatsan ja on vielä hyvääkin.

Nyt tuollainen "taasko sitä saamarin ruokaa" -päivä osui taas kohdalle. Otettiin siis mitä löydettiin ja niistä aineksista kehiteltiin sitten jonkinlainen risotto. Sattuipa kuitenkin käymään niin suotuisasti, että ruoasta tuli kerrassaan hyvää. Makupoliisikin intoutui oikein kehumaan ruokaa, mikä on aina hyvän ruoan merkki. Vielä parempaa risotosta olisi tietysti tullut, jos olisi ollut voita, parmesaania tai valkoviiniä, mutta kyllä tämä askeettisempi versiokin vei kielen mennessään. Jos rosmariinista ei tykkää, sen voi jättää ihan hyvin pois tai korvata jollakin muulla mieleisellään yrtillä. Rosmariini ei kuitenkaan maistu risotossa ollenkaan niin vahvasti kuin voisi kuvitella, joten ei sen käyttöä kannata mitenkään arkaillakaan.

ROSMARIINI-KIKHERNERISOTTO
normiannos noin neljälle; XXL-annos kahdelle

öljyä tai öljyä + voita
2 vs-kynttä hienonnettuna
1 (puna)sipuli paloiteltuna
10 - 15 cm:n pätkä kesäkurpitsaa pieninä kuutoina
250 g risottoriisiä (ehkä reilut 2 ½ dl)
1 tomaatti kuutioituna - säilyketomaatti tai tuore tomaatti kaltattuna
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
2 - 3 dl kypsiä kikherneitä
vajaa 1 litra kuumaa kana- tai kasvislientä
suolaa
mustapippuria

VALMISTUS

1. Kuumenna öljy tai öljy+voi isossa pannussa tai kattilassa. Kuullota valkosipulia ja sipulia pari minuuttia ja lisää kesäkurpitsa. Jatka sekoittelua muutama minuutti. Lisää riisi ja kääntele sitä pannulla muutaman minuutin ajan, kunnes riisi on läpikuultavaa.

2. Lisää tomaatti, rosmariini ja kikherneet sekä kauhallinen lientä. Sekoita ja anna muhia, kunnes neste on imeytynyt, ja lisää taas uusi kauhallinen lientä, sekoita ja odota. Jatka tätä, kunnes riisi on al dente, kypsää mutta silti vielä vähän kovaa. Mausta ja maista. Jos haluat, lisää vielä voita ja/tai raastettua parmesaania.

Hersryynipiirakat

Olin viikon verran vahvistusjoukkoina Pohjois-Karjalassa, ja siitä johtuu tämä pitkähkö blogihiljaisuuskin. Tuona aikana tuli todettua aika moneen otteeseen, että elämä ilman nettiä on kyllä melko vaikeaa ja rajoittunutta. Säätiedotuksissakin joutuu luottamaan kukertavassa kravatissa koikkelehtivaan säämieheen. Toisaalta tällainen vieroitushoito tekee välillä ihan hyvää - onpahan sitten ainakin kaksin verroin mukavampi palata taas koneen ääreen!

Ruokainspiraatiotakin joutui etsimään ihan muualta kuin blogimaailmasta, mikä aukaisi kyllä aivan uusia latujakin. Kaivelin nimittäin esille vanhoja tai muuten vaan mielenkiintoisia keittokirjoja ja lueskelin niitä iltalukemisenani. Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautui Pirkko Sallinen-Gimplin Karjalainen keittokirja, josta löytyi monia ihania aarteita karjalaisesta ruokapöydästä. Varsinkin kirjan piirakkaosasto oli vertaansa vailla, ja kuin varkain alkoi intialaiseen kotiruokaan erikoistuneesta kokistakin kuoriutua pieni karjalaisemäntä...

Muistin Kurpitsamoskan jokin aika sitten bloggaamat houkuttelevat hirssi-juustopihvit, ja niiden innoittamana vesi herahti erityisen liukkaasti kielelle Karjalaisen keittokirjan hirssipiirakkaohjeen kohdalla. En ollut tiennytkään, että hirssi kuuluu Suomen ruokaperinteeseen, mutta kyseinen kirja tiesi kertoa, että hirssi eli hersryyni oli Karjalan kannaksella arvostettua, sillä hirssipuuroa käytettiin juhla- ja rotinapiirakoiden täytteenä ja hersryynipuuro oli yleensä sunnuntairuokaa. Hirssi oli kuitenkin ostotavaraa, toisin kuin tattari, jota viljeltiin Etelä-Kannaksella.

Leivinuunikin on olennainen osa karjalaista ruoanvalmistusta, mutta minulle leivinuuni on aina ollut vähän mystinen ja pelottavakin nielu keittiön nurkassa. Miksi joku haluaa vielä nykyäänkin kotiinsa niin työlään kapistuksen kuin leivinuunin, kun helpommallakin pääsee? Tämä leivinuunin tärkeyskin valkeni Sallinen-Gimplin kirjaa lukiessani:

Karjalainen leivinuuni on kehittynyt varhaiskeskiaikana slaaveilta omaksutusta uunityypistä, jossa lämmitys ja ruuanlaitto voitiin yhdistää niin, että lämmityksen jälkeen kuumassa uunissa paistettiin leipä tai piirakat ja sitten uuniin pantiin ruokaa ruukuissa kypsymään jälkilämmössä. Piirakat paistettiin lauantaisin, mutta pehmeää hapanleipää viikoittain tarpeen mukaan ja yleensä leipomisen jälkilämmössä kukkoja.

Leivinuuni oli karjalaisen kodin keskus, jonka mukaan emäntä rytmitti ja hoiteli muut päivittäiset toimensa sillä aikaa, kun ruuat kypsyivät uunissa. Siirtokarjalaiset kaipasivat uunia länsisuomalaisissa majoituspaikoissaan ja olivat onnellisia, jos pääsivät Satakunnassa pakaritupaan, jossa oli leivinuuni käytettävissä. Oudointa siirtokarjalaisille oli, jos heitä sota-aikana majoitettiin Pohjanmaan syrjäseuduilla vanhoihin tyhjillään olleisiin taloihin, joissa oli vain avotakka. Pelkästään keittotalouden varassa karjalaisesta oli vaikeaa tulla toimeen.
(Karjalainen keittokirja, s. 13)

Tajuttuani leivinuunin merkityksen historiassa ja oivallettuani sen monikäyttöisyyden, suhtaudun siihen nyt aivan uudenlaisella kunnioituksella. Elämäni ensimmäiset leivinuunissa paistamani tuotoksetkin, nämä hersryynipiirakat, onnistuivat oikein hyvin. Niiden ulkonäkö ei ehkä ole aivan autenttinen, sillä en tiennyt, mikä oikeaoppinen valmistustapa oikeastaan oli. Joissakin kirjan versioissakin piirakoista tehtiin umpinaisia, ja jotkut versiot taas jätettiin avonaisiksi, eli "hymyileviksi". Joku karjalaisemäntä saattaisikin nauraa (vaan toivottavasti ei partaansa!) nämä piirakkani nähdessään, mutta eikös se maku olekin se tärkein? :-D


Ohje on alkuperäinen, mutta olen hieman selventänyt ohjeen mittoja ja lisännyt löpinää väliin - alkuperäisohje oli nimittäin aikamoisen tiivistetty.

HERSRYYNIPIIRAKAT ELI HIRSSIPIIRAKAT
noin 18 isoa piirakkaa, pienempiä enempi

HIRSSIPUURO eli sydän
½ litraa vettä
2 dl hirssiä
n. ½ litraa maitoa
suolaa

KUORI
5 dl ruisjauhoja
suolaa
n. 2 dl vettä

1. Hersryynit ovat siitä erikoisia, että niitä on pestävä moneen kertaan, aluksi lämpimässä, sitten kädensietävässä kuumassa vedessä, kunnes vesi, jossa hersryynit ovat, on aivan kirkasta. Pestessä ryynejä hangataan kämmenien välissä. Jos pestään ensin liian kuumalla vedellä, hirssit tulevat karkeiksi, karmakkaiksi. Pesemättä hirssipuurosta tulee kitkerää.

2. Kun hirssit on pesty, laita ne kiehuvaan veteen ja lisää suolaa. Hauduttele matalalla lämmöllä, kunnes vesi on imeytynyt hirsseihin. Lisää sitten maitoa vähän kerrassaan aina välillä haudutellen ja sekoitellen, kunnes hirssit ovat kypsiä ja puuro on melko paksua (25 - 30 minuuttia). Ota huomioon, että puuro jämähtää ja paksunee vielä jäähtyessään (tämä unohtui itseltäni...).

3. Sekoita jauhot, suola ja vesi tasaiseksi massaksi. Kaada taikina pöydälle ja vaivaa kiinteäksi jauhoja pöydällä lisäten. Pyörittele tangoksi ja leikkaa tanko palasiksi. Kauli palaset hyvin ohuiksi samankokoisiksi ympyröiksi. Itse kaulin sellaisiksi teelautasen kokoisiksi pyörylöiksi, ja sellaisia tällä ohjeella tulee siis noin 18 kappaletta. Pidä kuoret joko jauhoilla tai esim. leivinpaperilla erotettuina, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni. Pidä ne myös esim. kostealla pyyhkeellä peitettynä, etteivät ne kuivu.

4. Näissä piirakoissa on ilmeisesti kaksi muotoiluvaihtoehtoa. a.) Laita muutama lusikallinen täytettä keskelle kuorta ja sulje reunat keskeltä umpinaisiksi. b.) Laita täytettä kuoren toiselle puoliskolle, mutta älä aivan reunaan asti, koska alareuna käännetään "alahuuliksi". Käännä toinen puolisko täytetyn puolen päälle.

5. Paista 300-asteisessa uunissa 7 - 10 minuuttia. Tarkkaile paistumista. Kirjasta ei käynyt ilmi, kuuluiko hersryynipiirakat voidella paistamisen jälkeen jollakin, mutta itse voitelin ne voisulalla.

Pirkko Sallinen-Gimpl: Karjalainen keittokirja

Rosmariininen kesäkurpitsakeitto

Rosmariini on sinnitellyt parvekkeellamme hengissä, vaikka en ole kastellut sitä yli kahteen kuukauteen ja vaikka yöllä on ollut jo pakkastakin. Jotakin käyttöä rosmariinille piti siis keksiä, kun en kerran sitä hengiltäkään saa.

Tämä rosmariinilla maustettu keitto on aivan törkeän helppo, terveellinen, halpa ja hyvä, eikä siinä ole edes paljon pilkkomistakaan. Voiko siis enää muuta vaatia! Keitto sopii alkuruokakeitoksi, mutta isompina annoksina myös pääruoaksi. Riisi tuo keittoon mukavasti ruokaisuutta.


AINEKSET
3 - 4 hengelle

1 sipuli hienonnettuna
2 vs-kynttä hienonnettuna
1 dl tavallista pitkäjyväistä riisiä
2 pienehköä rosmariinin oksaa
1 ½ l kana- tai kasvislientä
½ isosta kesäkurpitsasta karkeaksi raastettuna
sitruunamehua maun mukaan
suolaa
pippuria

1. Laita sipuli, valkosipuli, riisi, rosmariini sekä liemi kattilaan ja kiehauta. Keittele hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia. Riisi saa mennä mössöksi - sen tarkoitus on hieman saostaa keittoa. (Rosmariinin neulaset irtoavat tuossa ajassa, joten jos ei tykkää irtoneulasista keitossa, kannattaa poistaa oksat jossakin vaiheessa. Neulaset tietysti pehmenevät täysin hautuessaan.)

2. Poista rosmariinin rangat, lisää kesäkurpitsa ja mausteet. Keittele vielä muutama minuutti, kunnes kesäkurpitsa on pehmeää.

Tarjoa jogurttisilmän kanssa.

Silvana Franco: The Hi-Lo Club

McCouscous

Yksi suosituimmista pikaruoista meidän taloudessamme on couscous, eikä vähiten sen takia, että siihen voi laittaa melkein mitä tahansa. Lähestulkoon kaikki vihannesten yms. jämät jääkaapin salalokeroista sopivat couscousiin, ja jääkaapin lisäksi couscousin aineita saattaa löytyä myös pakastimesta tai kuiva-ainekaapeista. Itse olen menestyksekkäästi ujuttanut couscousiin mm. lihaa, kanaa ja kalaa, vihanneksia laidasta laitaan, hedelmiä sekä tuoreena että kuivattuna, erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, linssejä ja papuja, yrttejä, chilejä ja monenmoisia mausteita, erilaisia tahnoja, kastikkeita ja hunajaa ja jopa tuoremehua. Ainesten puuttumiseen couscousin teko siis ei ainakaan kaadu, sillä jotain löytyy aina takuuvarmasti kotoa! Kaiken lisäksi couscous on nopea ja helppo valmistaa, joten se sopii vallan mainiosti arki-illan ruoaksi. Sen seurana meillä on yleensä vain jogurttia, mutta jos kokki on oikein viitseliäällä tuulella, ehkä myös jotakin salaattia (aika harvoin siis...).

Yleensä paistan vihannekset ja muut ainekset pannulla ja sekoitan niiden joukkoon lopuksi kypsän couscousin. Joskus teen myös kastikkeen, esim. jonkun tagine-tyyppisen viritelmän, ja tarjoan sen ja couscousin erikseen.

Tämänkertaiseen couscousiimme löysi tiensä:
1 tl jeeraa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 pieni purjo renkaina
½ isosta punaisesta chilistä suikaloituna
pari porkkanaa kuutioituna
pätkä kesäkurpitsaa paloina
2 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
1/2 dl punaisia linssejä
suolaa
mustapippuria
n. 1/2 dl tuoremehua
ruohosipulia

Couscous:
2 1/2 dl couscousia (+ saman verran vettä)
puolikas liemikuutio
suolaa
öljyä

1. Keitä linssit. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Hauduttele, kunnes vihannekset ovat pehmeitä, sekoita joukkoon aurinkokuivatut tomaatit ja linssit sekä mausta.

2. Valmista couscous paketin ohjeen mukaan ja sekoita kasvisten joukkoon. Kuumenna ja syö!

Rosmariinipolentaa ja kasviksia

Polentaa eli maissimannaryynejä ja rosmariinia.

Polenta on puuron tapainen italialainen ruokalaji, joka valmistetaan tavallisimmin maissimannaryyneistä, mutta myös tattaria ja ohraa käytetään jonkin verran. Maissipolenta saadaan kypsistä maissinjyvistä jauhamalla ne karkeiksi ryyneiksi.

Maissipolentasta tuli 1500-luvulla suosittu ruokalaji Friulin maakunnassa Pohjois-Italiassa. Sikäläiset maanviljelijät nimittäin huomasivat, että maissi on vaatimaton ja helppo viljelykasvi, ja siitä jauhettu polenta monikäyttöinen, edullinen ja täyttävä ruoka-aine. Polentan avulla vapauduttiin viimeinkin aluetta vaivanneesta nälänhädästä.

Yhä nykyäänkin polenta on suosittu ruokalaji varsinkin Pohjois-Italiassa. Polenta voidaan keittää ohuemmaksi, jolloin sitä voidaan syödä kuin puuroa, tai paksummaksi, jolloin polentaa voi leikata veitsellä, siitä voi ottaa muotilla kuvioita tai sitä voi muokata palloiksi tai muun muotoisiksi paloiksi. Polenta voi olla sekä pääruoan lisuke että täyttävä ruoka ihan sellaisenaan esimerkiksi voisulan tai juuston kanssa nautittuna. Polentaryynejä voi (polentapaketin mukaan) käyttää myös paistoksiin, leipiin, muffinsseihin, keittoihin ja kakkuvuokien "korppujauhotukseen" sekä leivitykseen. Polenta on gluteenitonta, joten se sopii myös keliaakikon ruokavalioon.

Sain idean tähän ruokaan jättiläismäisestä italialaisen ruoan perusteoksesta Culinaria Italia. Sovelsin kirjan ohjetta kuitenkin loppujen lopuksi niin paljon, että alkuperäisestä ohjeesta ei ole juuri mitään jäljellä, joten laitan tähän oman versioni ohjeesta. Lisukekasvikset tein niistä aineksista, joita kaapissa sattui olemaan, joten mitä tahansa muitakin kasviksia voi käyttää.

ROSMARIINIPOLENTA
2 - 4 syöjälle (riippuen nälän suuruudesta)

8 dl kasvislientä (osa voi myös olla kermaa tai maitoa)
2 dl polentaa (maissiryynejä)
pari rosmariinin oksaa (lehdet irti riivittynä ja hakattuna hyvin hienoksi)
suolaa ja valkopippuria
(hieman raastettua parmesaania)

VALMISTUS

1. Kiehauta kasvisliemi paksupohjaisessa kattilassa ja lisää polenta koko ajan vispilällä sekoittaen. Pienennä lämpöä ja keitä polentaa koko ajan sekoittaen noin 5 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan). Polentaa täytyy sekoittaa aivan koko ajan, sillä keittämisen aikana syntyy kuplia, jotka voivat poksahdella ja roiskua kattilan reunan yli. Polentasta tulee myös todella kuumaa, joten kannattaa olla varovainen.

2. Lisää hienonnettu rosmariini, suola, valkopippuri ja parmesaani, jos käytät sitä. Sekoita hyvin ja keitä vielä hetki, kunnes polenta irtoaa kattilan reunoista.

3. Kaada polenta leivinpaperilla tai kelmulla vuorattuun vuokaan tai neliskanttiseen astiaan (kooltaan ehkä joku 20 cm x 20 cm). Levitä pinta tasaiseksi veitsellä tai lastalla ja anna polentan jäähtyä.

4. Kun polenta on jäähtynyt, leikkaa polenta veitsellä haluamasi kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi. Voit myös ottaa palat jollakin muotilla. Gratinoi paloja ennen tarjoamista uunissa, kunnes ne ovat lämpimiä ja saaneet hieman väriä pintaan.

KASVIKSET

oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 iso sipuli hienonnettuna
isohko pala kesäkurpitsaa kuutioituna
muutama peruna kuutioituna
1 tölkki kokonaisia tomaatteja pilkottuna tai pari kolme tuoretta, kypsää, tomaattia
nippu rucolaa karkeasti pilkottuna
suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

1. Esikeitä perunoita kattilassa, kunnes ne ovat melkein kypsiä. Kaada vesi pois ja siirrä perunat sivuun odottamaan.

2. Kuumenna öljy pannulla ja freesaa siinä valkosipulia ja sipulia. Lisää kesäkurpitsa ja tomaatit ja anna kypsyä kannen alla välillä sekoitellen. Lisää perunat ja rucola sekä mausteet. Kypsennä vielä hetki.

Punastunut risotto

Ihmetellessäni, mitä punajuurista tekisin, muistin reseptikansiossani jostakin lehdestä leikkaamani risottoreseptin. Se oli jo kerran hyväksi havaittu, joten päätin tehdä sitä taas.

Pieniä muutoksia reseptiin kuitenkin tein. En viimeksi pitänyt homejuustosta tässä risotossa, ja siksi jätin sen tällä kertaa pois. Lisäksi parmesaani oli yllättäen muuttunut jääkaapissani homejuustoksi, joten sitäkään en voinut käyttää, vaikka se olisikin ollut näppärä 2-in-1 -juusto. (Yök.) Näiden sijaan käytin torstai-illalta jääneitä jämiä, manchegoa ja savujuustoa. Varsinkin tuo savujuusto sopi tähän ruokaan aivan loistavasti! Yhdistelmästä punajuuri-savujuusto voisi kehitellä muitakin maistuvia juttuja...


PUNAJUURIRISOTTO (resepti alkuperäisessä muodossaan)
jättiannos kahdelle, pienempi annos useammalle

300 g raastettua punajuurta (2 isoa siis)
1 pieni purjo (tai yhtä hyvin pieni keltasipuli)
1 - 2 rkl öljyä
2 1/2 dl risottoriisiä
6 dl kuumaa kasvislientä
rouhittua mustapippuria (ja suolaa)
25 g voita
1/2 sitruunan mehu
75 g sinihomejuustoa
1 dl raastettua parmesaania
tuoretta timjamia

1. Raasta punajuuret. Hienonna purjo.

2. Paista punajuuriraastetta kuumassa öljyssä viitisen minuuttia. Lisää joukkoon purjosilppu ja jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan. Lisää riisi ja kolmasosa liemestä. Kypsennä risottoa miedolla lämmöllä ja lisää lientä edellisen imeydyttyä. Sekoita muutaman kerran kypsennyksen aikana.

3. Lisää lopulta joukkoon voi, sitruunamehu, murenneltu sinihomejuusto, parmesaani ja hienonnettu timjami. Sekoita ja tarjoa heti.

Asian vierestä:
Telkkarista kuulin sellaisenkin faktan, että punajuurta on käytetty myös hiusten värjäämiseen. Pitäisiköhän kokeilla...?